Ajan hermoilla 
Ei saa hermoilla
Tulisuudelmaa
Ei saa sammuttaa
Unikuvia
Outoo hupia
Ilman lupia
Erotiikasta
Retoriikasta
Nyt tuli hoppu
Ku tämäjuttu loppu

Aamun kuu
Lumiseen maisemaan
Luotasi onnen sain
Ah autuas taivas
Hiljaisuus jyrää meitin

Kevät odottaa vuoroaan
Niin minäkin
Sykkeen noustessa
The truth is out there

Aavistus auringonnoususta
aavistus yön väistyessä
Herätkää - oi maailma
herätkää - uuteen päivään
Kaikkoa sinä unien helvetti
kaikkoa sinä kipujen summa
the truth is out there
outside
I hope

Muistelus

Muistelus !
Kädet kiinni kahvoihin ja veivaroimaan. Rutu kuuluu olkapäistä ja kaikuna vastaa kairan partaveitsenterävä terä, pureutuessaan jäähän. Kierre nostaa jäämursketta. Oishan siinä kylmää lasiin, ei ny tarvihe, eikä kohtakaan.
Kierrä, kierrä ja porautuessaan teräsjäähän miehen ruoto kumartaa syvään. Kuin kunnioittaakseen taivaallisen kylmyyden tuotosta. Huilata ei, taukoja ei, periksihän sen on perkele annettava. Niin kuin monessa muussakin. Läpimenoon syvä niiaus ja jokunen pumppausliike puhdistaakseen reiän tuotoksista. Ei nouse savu, ei höyryä hengitys, vielä tuon jaksoi vaikka pisti pumppuun. Rauhoittuu, istuu jakkaralle ja ottaa sohjokauhalla viimeiset, putsaten reiän puhtaalle vedelle. Ois se vain kiva saada kauhoa hirvisopan sattumia tuolla kauhalla. Vakiolla aloitetaan, kolme neljä toukkaa koukkuun. Siimaa suoltaa pohjaan ja alkaen odotus. Antaen auringon hyväillä naamaa lämmöllään ja lounatuulen vilvoittaa niskassa huokuvaa muka työlämpöä. Valkoinen lakeus edessä miljardeine pienine, sinisine timantteineen. Kaukana kavala maailma. Siiman pieni värähdys ja liike reiällä havahduttaa, pieni härnäys ja eikun kalaa ylös. Unohtuvat kivut, säryt ja maallinen kunnes tilanne rauhoittuu alkaakseen kohta taas. Mies pilkillä.

Vähän keleistä

Kadonnut on muusa
Paatuu tuusannuusa
Korpelainen etsii
Pitkin metsii
Apunaan vain koira
Joka onkin oiva
Haukkuu kaiken
Hiirestä hirveen, maineen
Aamu purkaa
Mehtyypaineen

Haa, kaakkurinpoika
evästä saa.
Ootan hämärtyvää iltaa
Ei tule kuunsiltaa
Lepakoita vaan vuotan
Niiden tulevaksi luotan
Liekkö tehometsätalous
Vei nahkasiiven kolon
Talouspuuksi polon
Toivossa lie hyvä elää
Voimia kun täältä kerään
Pilivessä näin pienen raon
Joko teki muuttolintu vaon
Uskoisinko moiseen
Luotan tosin,
Jätkään toiseen

Agren voimaa
Se akun lataa
Piilopirtin takaa
Hyrskyttely vakaa

Sääsken vikinänkin voittaa
Luontoilta, ratiosta koittaa
Uutiset ja sää
En pilivesä rakoa nää

Ukkonen lie pahasta
KUHAfile lie rahasta
Harrastus ei pahasta
Revitty ei jätkän selkänahasta

Kun talvi otteessaan pitää,
saattaa luntakin vain tulla lisää
Turha siinä huutaa hyvää isää
Ootellaan met lämmintä kesää

Lumihiutaleita hiljalleen
Peittää kevätkiiman jäljen
Tasoittaen taistelutantereen
Tukkien tukkien juuret
Suojaten pikkuväen
Antaen yösijan kiepistään

Kevät, ryötti tempun teki
Hangenpäälle kannen veti
Suojas alamaailman
Katoks taivaan aukean
Hyvä kulkijan kulkea
Meton soittoon
siiven vetoon julkean
Tetripoijan kuherruksen
Mehtikanan päkätyksen

Jos nyt oikein päättää saisin
Erämaihin, kauas talsin
Hiljaisuuden rauhan
Sieluuni vain saisin

Tunsin piston rinnassani
Ei - ei se ollut sydän
Ei se ollut sinä
eikä hän

-kevät-

Näin muuttolinnun selkoseen
Näin jääpurraan räystään
Näin lämmön auringon
Näin hangen laskun

-Kevät-

Jo eilisestä asti miettinny, notta tohtisko tuota tappausta oikeen kertoa kelleen.
Tämä voi sattua siis ainoastaan minulle.
Menimpä reippaana iltapilkille ja normi paikalle. Aattelin notta veivaroin uuven reiän tohon vähän syvemmälle. Eiku veivaroimaan ja hörskyttelin kairilla reikää hyväksi ettei tarvihe kauhalla nii hirveesti sohjua lappaa pois. 
Vaihoin toukat koukkuun tuoreemmaksi ja istunto saatto alkaa. Olennaista onkimisessani on että olen hissukseen ja vain odotan. Uimataitoinen fisu kyllä osaa tulla syötilleni.
Aikaa jo istuskellessani nii alkoipa hirmusesti pierettämään. Mie että mikä täsä päästellesä lämmintä metaanikaasua haalareihin, lämmittäähän tuo vähänaikaa vaikka tuoksahtikin nokkaan.
Siinäpä rupes tupakkiaki tekkee mieli ja aukasin vähä vetoketjuu. Huh mikä tuoksu, kestääpä pitkään. Otin povitaskusta sätkän ja sytkän. Viimansuojalta lähellä vetskaria peukulla syskäriin tulta ja PUMSUFFF. Tuo saatanan suolikaasumetaani sytty ja hyvä etten polttanu vähäistä valkoista partaani. Meinasi siinä joulupukista tulla poliisien niin kaipaama mustapartainen mies. Leimahti julumasti ja säikähin notta pomppasin pystyyn ja koetin pompata taaksepäin. Olipa pakkasherra jäädyttänyt sahvari lämpökenkäni niin jäähän, että ukko selälleen. Hyvä et takana oli pehmeetä hankea. Siitä kömytessä ylös huomasin notta olipa samalla lentäessäni noussut siiman matkassa koukussa ollut pikkusormenmittainen ahvenkin jäälle.
Notta kaikkea sattuu ku wanhaksi ellää.
Mitä tästä opimme.
Älkää kokkeilko kotona suolikaasupäästöjenne tulenarkuutta missään tilanteessa.

Voi kun voisin
Voi kun tietäisin
Teen sitten niin
Tahi teen näin
Onko sittenkin
Kaikki väärinpäin

Kuka sen voisi
Kenpä sen tiesi
Teki sen niin
Taikka teki näin
Sattuiko sekin
Oliko väärinpäin

Näin aamutuimaan
Ei muo huimaa
Suuta kuivaa
Duuniin nuivaan

Olen kuin härkä
Otsani märkä
Enkä syö särkee
Täs ei ollu järkee

Päivän kun puuhastellee
Nurkissa kuuhastellee
Tekemättä mittään
Näkemättä kettään

Kahtelipa kaivolle
Puhumatta vaimolle
Pani kaljat kylmään
Meni siemeniä kylvään

Ilta tullee lopulta
Löysää jätkän hopulta
Särkylääkkeen heittää huuleen
Alkaa omiansa kuuleen

Vähänlännän ruodon vääntäytyessään vaakatasoon sänkyynsä, juuri pestyn, hyvänraikkaalta tuoksuvan pussilakanan peittämän viltin vetäytyessä lievän obesiteetin yli. Obesiteetin, joka painaa nyt vaakatasossa resua selkärankaa, tehden paineentunnetta olemattomiin selkälihaksiin, miltei kivuliaasti.
Mutjutessaan passelia asentoa selälleen, herää tyynyä vastaan lepäävän aivokopan harmaissa, wanhoissa viinanpolttamissa aivosolujen synapseissa hitunen sähkövirta, joka muotoutuu ajatuksessa sanoiksi. Kahdeksi, jopa kolmeksikin sanaksi.
Hyvää Yötä Rakas

metsästys ja kalastus

Amusella ku heräsin
Taas kerran
Kamppeet niskaan keräsin
Vaimoltakin pusun penäsin
Ilma tuntu jäälle
Haalarit vejin päälle
Kotihommat alkaa
"Hypin tasajalkaa" (ps. <3 pyynnöstä )
Älä kaiva silmästäs malkaa
Torjantaita toivotan
Kuulen kohta
Ajurini soitannan

Kun aamunkoi
Tupaan valon loi
Pohjatuuli viestin toi
Syyskellot kohta soi
Valmistautukaa te hoi
Myöhäistä ei vielä
Oi ja voi

Oli hetken suden
Hukkaan hukannutko äänen
Ei ulvo edes Huttunen
Kadonneet on äänet selekosen
Yömailleen vaipuu jok,ikinen
Sijansakin saa, jätkä hikinen
Toivoa vaan vois
Aamu uuden valon tois
Ja leipää pöytään sois

Selkonen on hiljainen
Pilvillä on kiire jonnekkin
Maatajalakaselle tyyntä
Sääski vinkuu veriruokaa
Nuotio vain paksahtelee
Nelitahti kiskoo järvellä
Vaaput vemputtaa tyhyjää
Tiedän
Olin viimeyönä
Akut lataantuu
Kestää kaamoksen joskus tulla
Odotamme
Minä ja luonto
On aika vielä äksönillekkin
En pelkää
KUHAn aika joutuu

KUHAn aika koittaa
KUHAn yötkin tummuu
KUHAn siima kiristyy
KUHAn sydän piristyy

Haikealla mielellä
Vesi melkein kielellä
KUHAn uuniin laittaisin
Tuorejuustonkin maistaisin

Silloin mieli pirteä
Ukkokin aivan virkeä
KUHAn uunista poistattaa
Makunautinto naamalle
Hymyn saa

Jokainen liikahdus
jokainen ajatus
lisää tuskaa
lisää lääkettä
pilvimatkalle tahtoisin
pois maallisesta
kuka tään kaiken kestää
kuka voi lohduttaa
Oletko se Sinä
Ajatuksissani
saatana taasko
huuda tuskaasi
tuskin kaiku vastaa
Onneton
Yksinäinen

Sydän juuriansa kasvattaa
Sepelvaltimot tiemmä
Uuden reitin saa

Voi jos näinkin tapahtuu
Ei ole kippee mulla lapaluu
Setä lääkäri näin päivittää
Voileivälle, voin leivittää

Suonessa jyllää
Päässä se myllää
Kuka vois arvata
En voi karvata

Tomerana pohdin
Missä kohdin
Iskee se kehen
Mitä lie tehen

Kenen lie varpaat
Heitä jo arpaa
Aatos harhaa
Kuka sen arvaa ?